Bailamos - Not.

Nyt olen sitten ilmeisesti käynyt oikeassa kuntoiluzumbassa. Ne aiemmat zumbailut joista olen raportoinut, ovat tähän verraten olleet ansiointuneiden ja vaativien latinotanssiohjaajien taidonnäytteitä, ja vain nimellisesti zumbaa.

Chassé, Cuban break, voi miten ikävä minulla onkaan kaikkia niitä omituisia ja varmasti väärin muotoilemiani epärealistisia vaatimuksia motoriikalleni. Mutta kun olen niin tottunut siihen, että zumbaillessani odotan koko ajan Helena Ahti-Hallbergin muistuttavan minua nilkkojen ojentumisen tärkeydestä, ja Jukka Haapalaisen kertovan että lantion liike lähtee päkiöistä, tai sitten toisinpäin. Haluan masokistisesti viettää aikaa keskityskykyni fyysisillä äärirajoilla, mutta perhesyistä eivät omat harrastukseni ole olleet etusijalla syyslukukauden ajan. Eivätkä ole sitä kevätlukukaudellakaan, vaan tyydyn siihen mitä läheltä löytyy enkä ehdi lähteä merta edemmäs pilkkimään.

Olen varmastikin epäoikeutetusti pettynyt. Ohjaaja oli kuntoliikunnan kautta zumban puolelle nyrjähtänyt maallikko. Positiivisia puolia tunnissa olivat sijainti, tila (runsaasti), ja se, että en missään vaiheessa odottanut sydänpysäytyksen suomaa äkkikuolemaa. Paitsi ehkä myötähäpeästä, kun ohjaaja intoutui heti lantion alkulämmityspyörityksen aikana erityisesti kasvoillaan ilmaisemaan kuubalaisen musiikin avointa aistillisuutta. Ongelma on kuitenkin omani, kun olen hyvin estynyt piiloluterilainen, ja koen säädyttömäksi jopa juuston syömisen julkisesti.

Ainakin liikuin tunnin aikana enemmän kuin sohvalla neljän tähden illallista katsoessani olisi päässyt tapahtumaan. Ehkä pääsemme merenguessa eteen-taakse astuntaa pidemmälle kevään mittaan.

Viikonloppuna oli sukulaisen 70-vuotispäivät. Suoraan sanoen en ollut muistanut koko asiaa, mitä en tietenkään myöntänyt, koska ko. sukulainen on ns. tuontitavaraa, ja olin paljastaa tietämättömyyteni lankeamalla kiitollisuudesta polvilleni asiasta kuullessani. Niin paha makeannälkä minulla oli. Kylässä ei saa nirsoilla tarjotun kakun suhteen, eihän, vaikka dietti olisi kuinka kova?

Myös meillä kävi kahvivieraita. Tarjosin strategisesti mutakakkua, ihan kyllä vain Frödingen versiota, mascarpone-kermavaahdon ja vadelmien kera.

Näiden laitaosumien tuloksena minulla on maanantain kunniaksi silmieni ympärillä ylimääräistä nahkaa, mikä saattaa johtua myös päälleni vyöryvästä flunssaisuuden aallosta. Vaaka arpoi lukemaksi 97,5, yöpuvulla ja villasukilla. Kahden päivän säännön mukaisesti suhtaudun lähitulevaisuuteen kuitenkin kilonpainoisella varauksella.

Johan uskotte, että paino-ongelmani ei johdu suklaasta?